lauantai 30. huhtikuuta 2016

10 taitoa, jotka toivoisin oppivani

Mehiläisten hoito

Pölyttäjien puute omenapuissani näkyy sadoissa. Lisäksi  puhtaan hunajan saanti on vaikeaa. Puutarhani sijaitsee syrjässä, joten puhtaan hunajan tavoite olisi ehkä realistista. jos olisi omia mehiläisiä. Myös maailmalta kantautuvat uutiset pölyttäjien "joukkotuhoista" laittaa ajattelemaan.
Meillä on vanha mehiläispaviljonki, joka tosin vaatii saneerausta ja ikkunatkin ovat jostain syystä rikkoutuneet. Siitä olisi hyvä aloittaa.


Verkkojen teko ja paikkaus

Kalastan paljon ja pääasiassa yksin. Verkkojen lasku juuri oikeaan paikkaan tai niiden kokeminen tyylikkäästi ei onnistu vaan ollaan ns tuulten armoilla. Erityisesti kovilla tuulilla verkot laahaa pohjaa ja repeytyvät usein. Taloudellinen hyöty ei olisi se pääsyy vaan kierrätys ja ehkäpä tulevaisuudessa pienet lisäansiot.

Yksinäinen kalastaja hyisellä merellä maaliskuussa.

Metallin muokkaus/taonta

En tiedä tarvitsenko tuota taitoa, sillä minulla on naapureilla kaikki tarvittava tieto/taito sekä työvälineet. Mutta hauskaa se varmasti olisi
.
Veneenveisto

Samat perusteet kuin kohtaan 3. Nyt minulla on muovivene ja hyvin hoidettuna se kyllä kestää pitkään. Kalastan lisäksi suojaisella lahdella, joten sen vakavuus ja merikelpoisuuskin riittää minulle. Tulevaisuudesta ei tiedä ja siksi voisi olla hyödyllistä ja hauskaa omistaa tukevatekoinen puuvene.

Hirrenveisto

Tiedän työvaiheista, mutta en ole uskaltanut ryhtyä toimeen. Paljon voisi rakentaa…varastoja, kiviarkkulaiturin jne. Asun suurimman osan vuodesta hirsitalossa ja ihailen aina sen kauneutta ja hengittävyyttä. Kiviarkkulaiturin tarvitsisin, sillä jäät muokkaavat vuosittain nykyistä laituriani.

Villiyrtit

Hieno taito, johon olen hiukan perehtynyt. Keväällä saisi myös uutta satoa ennen viljelyksien satoa. Tosi tilanteessa voisi olla elintärkeä taito selviytymiseen.

Vuohenputki

Nokkonen














































Mekaanisten laitteiden valmistus ja korjaus


Voi niitä ärräpäitä ja sitä meteliä, kun Rantalainen alkaa korjaamaan.

 Omenapuiden hoito

Jalo taito ja jalot puut. Aikaa vaativaa puuhaa. Meidän puut ovat vanhoja ja niissä on paljon työtä. Viikkotyölistaan vain merkintä vaikkapa tiistaille: Hoida omenapuita! Ps. Minulla ei ole viikkotyölistaa.
Kahtena kesänä meillä on ollut omenapuidenhoitokurssi ja täksikin kesäksi sellaista ollaan puuhaamassa. En tiedä toteutuuko. Alla oleva kuva juurihoidetusta (juuriversot poistettu) vanhuksesta.
Puunhoitokurssin tuloksia
Marjapensaiden hoito

Ne vain nyt ovat olleet niin kauan osa minua.

Eläintenhoito

Tähän kohtaan liittyy niin paljon.
Eläimet kuuluvat viljeltyyn ympäristöön.
Nuorena meillä oli vaimoni kanssa vuohia ja lampaita sekä muutama kana. Möimme vuohenmaitoa ja - juustoa allergiaperheisiin. Itse emme syöneet tuolloin lihaa, joten teurastamo myi lihan muualle.
Kanat ja kanit olisivat nyt haaveissa ja possun hankinta.

Satu Korpinkiven tupa-blogissa.
Famu Kotivara-blogissa
Heikki Korkela-blogissa
Hunajapupu Farmer to bee-blogissa
Anne Oma Tupa-blogissa
http://www.morgenstjerna.blogspot.fi/

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Muutos suunnitelmiin

Tänään olin suunnitellut muuta, mutta kun piha näytti talvisemmalta kuin itse talvella niin suunnitelmia oli muutettava.

Talvi saapui...
Oli taas tehtävä kylvöruukkuja maissille, kukka- ja parsakaalille, Arjaliisan kukille ym.

Maissille päätin tehdä heti alkuun hiukan isomman "potin" ja pienen kokeilun kautta löytyi sopivan kokoinen lasipurkki. Muutama mittaus ja Helsingin Sanomat oli leikattu oikeaan kokoon.

Työvaiheita en käy erikseen kirjaamaan, mutta kuvat kertokoon....

Potti minuutissa on hyvä tavoite, alkutyöt mukaan lukien.

Sanomalehti ja purkki (sakset ja liima eivät välttämättömiä).



















Liimalla saa kauniimpia potteja. 















Taitokset pohjaan. 

Muotti ja potti

Kaunis kasa.














keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Rymättylän punainen


Vuonna 2014 sattui silmiini perunalajikkeen Rymättylän punainen nimi. Ja siitä alkoi melkoinen etsintä. 

Em lajike oli jo katoamassa. Nyt eläkeikään ehtineet tutut perunanviljelijät eivät tienneet lajikkeesta. Moni kyllä muisteli kotonaan viljellyn jotain punaista lajiketta, mutta nimi ei heistä tuntunut tutulta. Monta puhelua turhaan.

Yhteys Rymättyläseuraan ei myöskään aluksi näyttänyt tuovan apuja. Lupasivat kuitenkin kysellä.

 Ja sitten. Sähkäpostiini sapui odotettu viesti.


Hei!

Olit kysellyt vanhaa perunaa "Rymättylän punainen"
Minä olen pitänyt hengissä jo kohta 40 vuotta perunaa, jonka sain naapuriltani Tuomo H:lta 1970- luvulla. Tuomo sanoi sen olevan Rymättylän punainen.

Viime vuodet on ollut vain "säilytystä. Olen laittanut maahan vain pienen määrän, jotta kanta säilyy. Viime vuonna pieni määrä oli huonossa pellonkulmassa. Rotat ja hiiret pääsivät tuhoamaan osan kellarissa, mutta sain pelastettua vajaan ämpärillisen pieniä siemenperunoita.
Olisi tosi hienoa, jos jatkaisit perunan säilyttämistä.
Minun tiedossani ei ole, että tätä lajiketta olisi enää muualla tallella.

terveisin Erkki



Hyvä Erkki.

Kiitos palautteestasi.
Hienoa, että olet pitänyt lajiketta elossa.
Otan mielelläni noita perunoita vaaliakseni niitä. Uskon, että muutamat ystäväni Rymättylässä auttaisivat minua kannan vaalimisessa.
Lähden to aamuna viikon työmatkalle, mutta soittelen heti,kun vain pystyn. 

OK palataan asiaan.
Ps.
Eräs kaveri (K.H.) kertoi, että hänellä on vanhaa Akvila lajiketta, jos kiinnostaa voidaan kysellä häneltä!

Erkki


Sitten tiedustelu Maatiainen ry:lle

Hei. Onko teillä tietoa lajikkeista Rymättylän punainen ja Akvila?

Hei!

Akvila lienee 1942 Saksassa syntynyt lajike emoinaan villiperuna ja joku Etelä-Amerikkalainen peruna.    .......
Kiitokset tiedustelusta ja ......

Kaksi ystävääni, jotka ovat ammattimaisia perunanviljelijöitä (luomu ja tavanomainen) lupautuivat auttamaan. E. oli myös antanut muutaman mukulan Kuralan kylämäkeen. Naapurini sai myös muutaman mukulan.

Viime kesän sato jäi kaikilla huonoksi. Mukulat olivat jääneet kaikilla pieniksi. Maku oli mielyttänyt kaikkia.


Tulevaa satokautta ja Rymättylän punaista odotellen!

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Kaupunkiviljelyseminaari Turussa


Toista sataa henkilöä kokoontui eilen Virastotalon auditorioon kuuntelemaan "Vihreään vuoteen" liittyviä teemoja.

Tapahtuman avasi kiinteistölaitoksen edustaja kertomalla viljelylavoista, joita voi tilata ilmaiseksi kaupungin puistoihin tai joutomaille. Multa kuuluu myös toimitukseen. Siemenet, taimenet ja kasteluvedet joutuu hankkimaan itse. Tempaus toimii siten, että viljelijä merkitsee netissä kartalle paikan, jossa haluaa viljellä ja kaupunki toimittaa viikolla 19 viljelylavat ja mullat sovittuna aikana paikalle.

Seuraavaksi kuultiin Martin kaupunginosan edustajaa, joka kertoi heidän kokemuksiaan viljelystä Urheilupuistossa. Yhteistyö kaupungin kanssa on toiminut hyvin ja vaikka viljelmät ovatkin yleisellä alueella, ovat ne saaneet olla rauhassa. Minkäänlaista tihutyötä ei ole havaittu. Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut kasteluvesi. Hoitovuoroista sovittiin fb:n välityksellä.

Turun yliopistoväen Väki-projektia esiteltiin lyhyesti (vaki.utu.fi). Projektissa on mukana mm Biolan suurkeittiökompostorinsa kanssa. Projekti toimii yhdistyspohjalta. Hienolta kuullosti.

IMG_6013

4H-kerholaiset kertoivat perinteisistä viljelypalstoista, niiden vuokraamisesta ja hoidosta. Turkuun on saatu lähes vuosittain uusia palstoja. Yhteistyö kaupungin kanssa on sujunut hyvin. Monivuotisia palstoja ja sopimuksia kysellään enenevässä määrin.



Koroisten kauppapuutarha tarjosi nopean katsauksen yrttiviljelyn saloihin ja he esittelivät parhaat ja helpoimmat vaihtoehdot lavakaulusviljelyyn.



Lopuksi kokki, biologi ja yrttikouluttaja Päivi Lehtonen kertoi  mahdollisuuksista kerätä villiyrttejäTurun seudulla. Hänen luentonsa oli ammattitaitoisesti ja avartavasti toteutettu. Hän tarjosi kasvituntemusta ja ruoanlaittoa sopivassa paketissa meille aloittelijoille.


perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kompostikehikon tekoa

Tein viime vuonna kompostikehikon pihapiiristä raivatuista nuorista pajuista, haavoista ja koivuista. Pyöreä muoto oli tavoitteenani ja sen sainkin aikaiseksi. Ensin neljä riukua neliön nurkiksi, sitten väleihin riuut muotoa pyöristämään ja sitten taas joka väliin riuut. Nyt muoto olikin jo pyöreä. Sitten vain punomaan ohuilla versoilla.

Eihän tuo mikään kaunotar ole, mutta palvelee kyllä tarkoitustaa.

Parillinen jako ei ollut hyvä, sillä punokset päätyivät aina samaan kohtaan. Harmittelin tuota asiaa vaimolleni ja hän moittikin minua oitis ja sanoi pystyriukujen parhaan määrän olevan parittoman luvun. Näin vältyttäisiin parillisen jaon ongelmasta.

Tänä keväänä tavoitteena oli edelleen pihapiiristä raivatuista riuuista tehdä iso 1m x 2m kehikko.
Paljon tuli opittua ja ehkä ensi kerralla onnistun paremmin. Täyteen se kuitenkin jo tuli.

Kaiken kaikkiaan työ oli antoisaa ja näin polvivammaiselle riittävän kevyttä.

Työkalujen määräkin oli vähäinen. Saha, puukko, kirves ja mitta riittävät. Lapio alustan tasoittamiseen sekä rautakanki kovaan maahan tehtävien reikien tekoon.

Onneksi nigerialainen ystäväni Philip oli apunani ja hoiti lapio- ja kottikärrytyöt.

Kiitos Philip.

Neljästä on hyvä aloittaa.
Lisää pystypuita.
No nyt se alkaa hahmottumaan.
Täynnä.