Kevään ihmeitä

Auringonvaloon kurottava taimi on aina yhtä yllättävä.
Lähes 40 vuoden ajan olen saanut kokea tuon ihmeen - vieläkin jokin taimista vaatii tunnistamista/viljelysuunnitelman selailua. Viime vuodet olen pyrkinyt kirjaamaan kylvökset rivi riviltä, jotta tietäisin odottaa nousevaa tainta. Haraaminen, harventaminen tai vaikkapa liekittäminen on paljon helpompi toteuttaa, kun tietää mitä on kylvänyt ja mihin on kylvänyt.
Retiisi on muuten loistava kasvi, koska se itää niin nopeasti. Käytän sitä usein hitaasti itävien kasvien, kuten palsternakan, punajuuren tai porkkanan riveissä. Retiisi auttaa haraajaa pysymään rivien välissä.

salaatti

keräsalaatti

palsternakka

Tein viime syksynä koeluontoisesti palsternakalle syyskylvön uudisraivaukselleni ja se onnistui loppujen lopuksi hyvin. Syksy oli hyvin lämmin aina jouluun asti ja osa siemenistä iti ennen joulua ja tietenkin sitten paleltui talven aikana. Onneksi riittävä määrä siemeniä säilyi ja ne itivät sitten hyvissä ajoin keväällä.

härkäpapu Kontu

Kokeilin viime vuonna Kontu härkäpapua ja sain siitä runsaan sadon. Viime kesänä tein myös uudisraivauksen ja tänä vuonna kylvän sinne runsaasti härkäpapua omista siemenistä.

maa-artisokka

Minulla on kaksi puutarhaa. Toinen ylhäällä mäellä ja toinen täällä lähempänä asuntoa. sekä tietenkin keittiöpuutarha aivan talon tuntumassa. Ensimmäisinä kevättöinä siirsin maa-artisokkani alas uudelle pellolleni. ja nyt ensimmäiset ovat tulleet pintaan.

vihersipuli

Vihersipuli on minulle uusi tuttavuus enkä osaa sanoa siitä vielä mitään. Makunautintoa odotellen.

kehäkukka

Kehäkukka on aina kuulunut puutarhaani. Se on kylvänyt itseään kaikkialle. 

Kehäkukka on kaunis ja helppo viljellä. Sen kukinto maistuu salaateissa ja teessä tuoreena ja kuivattuna. Ihonhoitoon kehäkukkaöljy on helppo valmistaa.

Urbaania omavaraisuutta 

Turun Kupittaalla vilkasliikenteisten katujen ja Citymarketin puristuksessa sijaitsee suomalaisen urbaaniviljelyn kehto. 1930-luvulla perustettu siirtolapuutarha on nyt uhanalainen, sillä vuokra-aika päättyy 2020.

Alueella on joitain tontteja ilman rakennuksia aivan Uudenmaantien laidassa. Useimmat rakennukset ovat jo melko "rähjäisiä", mutta myös erinomaisessa kunnossa olevia rakennuksia on monia.

Jokainen piha on erilainen. Yhteisenä tekijänä voisi mainita vanhat omenapuut, jotka ovat kuin japanilaisten bonsai-puut.

Viimeksi käydessäni siellä oli varsinainen hyörintä ja touhu päällä. Multa- ja hiekkakasat saivat kyytiä. Risuja, kuivaa heinää, omenapuiden oksia jne vietiin kompostitumaan nurkkatontille. Monet jaksavat vielä uskoa alueen tulevaisuuteen. Hylättyjä tonttejakin on.

Tänään luin Yle. fi artikkelin, jossa kerrotaan harvinaisesta metsätulppaanista, joita on useammalla tontilla. Monia muita kasviharvinaisuuksia on myös löydetty. 

(http://yle.fi/uutiset/harvinainen_metsatulppaani_ja_vanhat_omenapuut__kupittaan_siirtolapuutarha_on_vanhojen_kasvien_aarreaitta/8879401)

Itselleni yllätyksellistä on vähäinen hyötykasvien viljely alueella. Herukoita, vadelmaa ja omenapuita alueella kyllä on.

Viimekertaisen kuvauskäyntini teemana porttien lisäksi oli kevään kukkaset.

Minun lintuni


Haahka (Somateria mollissima)

Haahkaa odottelen ehkä linnuista eniten. Kotilahtemme suulla on pienehkö saari, joka suojaa meitä pahimmilta idän ja kaakon tuulilta. Se on myös kymmenien haahkojen pesimäpaikka. Tänä vuonna ne saapuivat salaa sumussa, mutta niiden innokas ääntely sumun seasta sai minut hymyilemään. Valitettavasti haahkakannat ovat taantuneet ja erityisesti parin viime vuoden poikastuotanto on ollut heikko. Guding (uros) ja åda (naaras) ovat kauniit ja vanhat nimet noille rakkaille linnuilleni.

Meriharakka (Haematopus ostralegus)

Samalta saarelta voi muutamaa viikkoa myöhemmin kuulla meriharakan kuuluvan "laulun". Meriharakka on eloisa ja äänekäs ja on hauska seurata sen elämää rannoilla.

Lehtokurppa (Scolopax rusticola)

En tiedä lehtokurppien ikää, mutta yli 30 vuotta on lehtokurppa lentänyt talomme ylitse iltaisin lukemattomia kertoja. Huhtikuusta heinäkuuhun koiras lentää iltaisin soidinlentoa puunlatvojen tasalla ja ääntelee kurnuttavasti ja välillä sipisten.

Rantasipi (Actitis hypoleucos)

Rantasipi on iloinen seuralaiseni verkkoja putsatessa ja kaloja peratessa. Sen lento aivan veden pintaa viistäen on hienoa katseltavaa ja kun se vihdoin pysähtyy vedenrajaan alkaa pyrstön keinutus.

Västäräkki (Motacilla alba)

Minulla on huono tapa jättää viimeistely hiukan kesken. Tämä huono tapani on koitunut västäräkin eduksi, sillä se on pesinyt talomme harjapeltien alla vuosikaudet. Västäräkin eloisa olemus pihamaalla saa minut aina hyvälle tuulelle. Muutama juoksuaskel ja hyppäys - kuin tarkan koreografian toteutusta ja sitten finaali, joka on kaikkea hypyn ja pyrähdyksen väliltä. Tuloksena on saalis nokassa.

Monia rakkaita lintuja voisi tähän lisätä, mutta ehkä joskus sitten. Puukiipijä, leppälintu, mustarastas ja korppi ainakin ansaitsisivat paikkansa.

Nyt ovat lähes kaikki ystäväni saapuneet ja saan nauttia, jos vain maltan pysähtyä ja kuunnella.

Savuahvenkeitto

Aamuverkoista sain 14 isoa ahventa ja päätin savustaa ne, sillä illaksi saisin vieraakseni rakkaat ystäväni Pirkon ja Teron. Amelie-veneessään he toisivat mukanaan myös vaimoni Arjaliisan.
Savustuksessa oli omat ongelmansa, sillä viime vuonna valmistunut savustusuunini oli vasta kerran koekäytetty. Tulipesän luukkukin oli hiukan rikki ja sain siihen korjausapua hyvältä naapuriltani. Silloin oli kala kyllä kypsynyt, mutta se ei saanut kaunista väriä kylkiinsä. Väri oli ennemminkin musta. Jännitystä oli siis ilmassa.

Kuten kuvasta huomaa runsas määrä ahvenia verkoissa saa aikaan aikamoisen sotkun.

Sitten vain savustumaan.....

En kyllä vieläkään onnistunut vaikka hiukan tavoittelemaani väriä onkin aavistettavissa.

Lyhyen puhelinkeskustelun aikana suunnittelimme illan yhteisen ruokalistan ja päätinkin synnyttää savuahvenkeiton.Siihen tarvittiin hyvin yleisiä raaka-aineita:

kolme keskikokoista perunaa

pieni sipuli

valkosipulin kynsi

vettä

ruokakermaa (luomu)

kolme rkl luomuvehnäjauhoja

suolaa oman maun mukaan

mustapippuria

Keitin vähäisessä vesimäärässä perunat, sipulin ja valkosipulin pehmeiksi, jotta saisin soseutettua ne sauvasekoittimella. Lisäsin suolan ja myllystä mustapippuria.

Vihannesten kypsyessä perkasin kuusi ahventa ja laitoin ne sitten kiehumaan hiljalleen muiden ainesten kanssa. Lopuksi ajoin kalat myös sauvasekoittimella pieneksi.

Sitten oli vain hienosäätöä ja keitto oli valmista. Ja maku taivaallinen!

Ruokalistamme illaksi oli seuraava:

villiyrttisalaatti ( vuohenputki, nokkonen, voikukka, tarhasuolaheinä ja basilika) ja keitetyt maitohorsman taimet.

savuahvenkeitto

jauhelihapihvit salaatin kera

kääretorttu mustikkahillon / Limoncellon kanssa

Ruokajuomina olivat vesi ja valkoviini.

Parsan istutus

Ensin kaivoin 50cm x 50cm kaivannon.

Kaivanto

Kaivuri työssään.

Sitten aloin täyttämisen.
Ensin ruokamultaa n.15cm ja sitten 10cm hyvin palanutta karjanlantaa. Sen päälle n. 5cm hiekansekaista multaa, jonka päälle istutin parsan juurakot.

Juurakot peitin  ohuella ruokamultakerroksella sekä silppurilla haketetuilla lehtipuun oksilla. Hyvä kastelu päälle. Kesän aikana lisään lahoavaa materiaalia (lehtiä, ruohoa jne) kaivantoon niin, että syksyllä ollaan aivan alkuperäisessä korkeudessa ympäristön kanssa.

Ja aivan kuin kiitoksesi hyvästä työstä vanhalle parsamaalle nousi vuoden ensimmäiset parsat.